tiistai 1. heinäkuuta 2014

Nanan ensimmäinen tokokoe

Olimme Nanan kanssa ensimmäistä kertaa virallisessa tokon alokasluokan kokeessa 30.6.2014. Iltakoe järjestettiin Hämeenlinnassa ja tuomarina oli Juha Kurtti. Meillä oli ennen virallista kisaa takana yksi möllialo ja pari kisanomaista treeniä. Möllialosta pisteitä tuli 194 ja voitto. Ennen virallisia kisoja keskityin treenaamaan liikkeiden välejä. Hihnassa seuraamista olemme treenanneet erittäin vähän, mutta se on ainoastaan alossa, joten en pitänyt siihen panostamista niin tärkeänä. Ensimmäisestä kisasta oli tarkoitus hakea Nanalle iloista tekemisen meininkiä. Tärkeä oli saada minulle ohjaajana myös kokemusta siitä, miten Nana käyttäytyy kisatilanteessa, jossa itse jännitän. Nana ei yleensä ota kovin helposti häiriötä muista koirista, äänistä tms., eikä nytkään kokeessa tuntunut ottavan itseensä mistään. Ilokseni Nana ei tuntunut myöskään reagoivan omaan jännitykseeni, vaan työskenteli hienolla asenteella alusta loppuun ja kesti palkattomuuden hyvin.

Paikkamakuussa vieressä oli koira, jolle toistettiin maahanmeno käskyä tiukasti kerta kerran jälkeen, mutta onneksi Nana ei tähän reagoinut vaan pysyi maassa paineistumatta. Hihnaseuraaminen oli mitä oli, mutta eipähän tarvitse sitä enää miettiä. Tuomari totesi hauskasti jälkikäteen, että koirahan pelitti ihan eri tavalla seuraamisliikkeessä ilman hihnaa. Olen ihan samaa mieltä. :)
Alla vielä meidän pisteet ja linkki videoon. 

Hämeenlinna 30.6.2014, tuomari Juha Kurtti

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Kokonaispisteet 197/200, KP, sij. 1.



torstai 3. huhtikuuta 2014

Treenikuulumisia

Stellan agilityt

Stellan kanssa ollaan treenailtu viime aikoina ohjauskuvioista erityisesti vippausta, saksalaista ja aivan uutena harjoittelin tällä viikolla kopteria. Kun itse vaan vielä opin tekemään tämän optimaalisesti, on se varmasti hyvä ohjaus meille. Takaakierroissa olen pyrkinyt pääsemään irti liiasta saattelusta ja varmistelusta. Pieni koira kun katsoo helposti ohjaajan jalkojen suuntaa, eikä siivekkeen taakse ohjaavaa kättä. Stellan kanssa on muutamat hylyt tehty kisoista näiden virheiden takia, joten olen sitten tottunut varmistamaan liikaa ja lähettämään liian läheltä siivekettä. Koitetaan nyt treenata nämä varmemmiksi.
Yleisesti ottaen Stella on viime aikoina treeneissä tehnyt aika makeita pätkiä. Kyllähän sillä aina välillä keittää yli, mutta jotenkin tähänkin on tullut enemmän tasaisuutta. Oma vointi on sen verran parantunut, että pystyin ilmoittamaan Stellan taas pitkästä aikaa kisoihin. Lauantaina matkataan Poriin kirmaamaan kolme rataa.


Nanan agilityt

Nanan treeneissä on päästy mukavasti eteenpäin esteopetuksessa. A-estettä alettiin ottaa ensimmäisiä kertoja noin kuukausi takaperin. Nana suoritti esteen kuin olisi tehnyt sitä aina, on tainnut vakoilla muiden suorituksia. Keinun tekee aivan upeesti nyt! Yleisesti ottaen Nanaa vetävät putket kontakteja paremmin, mutta katsotaan tuleeko tähän jossain vaiheessa muutosta. Rytmitykset Nanan kanssa tuovat haastetta paatuneelle miniohjaajalle, mutta ollaan tässäkin päästy eteenpäin. Olen alkanut enemmän miettiä Nanan laukka-askelia ja miten se laskeutuu hypyiltä. Minikoiran kanssahan ei tällaista tarvi koskaan miettiä sen kummemin. Olen tyytyväinen miten Nana on oppinut irtoamaan ja estehakuisuus on todella hyvällä pohjalla. Ohjauksiin tulemista sen sijaan saa treenata, mutta mielestäni sitä ehtii hyvin nyt jatkossa kun pohja on jo tehty ja rimoja voi jo alkaa nostaa reilummin.

Nanan tokot

Tokossa ollaan viime aikoina keskitetty seuraamisen kestoon ja liikkeiden ketjuttamiseen sekä palkattomuuteen. Seuraamispaikka on saatu vakaaksi (ennen seilasi jonkin verran), mutta on aavistuksen edessä. Tätä pitää viilata vielä, mutta tykkään kovasti siitä missä mielentilassa Nanaa tekee seuruuta. Käännöksissä Nana meinaa herkästi laittaa peppua maahan. Alettiin rakentamaan käännöksiä paikoillaan ollessa, joten tämä nyt sitten kostautuu. Ehkä tuo jää pois jossain vaiheessa, mutta en toistaiseksi ole keksinyt mitään vippaskonstia miten sitä saisi karsittua. Sitä on loppujen lopuksi aika vaikea itse katsoa kun koira tekee pienen niiauksen vain. Häiriönsieto Nanalla on treeneissä hyvässä vaiheessa, mutta varmaan vasta möllitokokisoissa näen miten se reagoi omaan jännitykseeni. Se lienee se pahin häiriö.  

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kisoissa tauon jälkeen

Stellan kanssa oltiin viime viikolla Tamskin kisoissa ja eilen Jankkin kisoissa. Yhteensä kuusi starttia, joista 4 x hyl ja 5, 10. Huonolta näyttää tulosten valossa, mutta itseasiassa olen moneen asiaan todella tyytyväinen. Syksyllä oli muutama ihan kaoottinen startti Stellan kanssa. Homma lähti ihan lapasesta! Stella ja minä teimme ihan eri rataa... Treeneissäkin on ollut välillä aika takkuamista, mutta nyt jotenkin tuntuu, että yhteistyö ja oikea vire alkaa löytyä. Juoksu on taakse jäänyttä elämää, joka helpottaa suuresti. Viime ja tämän viikon kisoissa aloin löytämään Stellan kanssa sitä tekemisen meininkiä taas ja omakin epävarmuus koiraa kohtaan alkoi hälvetä. Virheet olivat todella pienestä kiinni ja ihan suoraan itseni aiheuttamia. Stella on kiihkeä ja herkkä koira samassa paketissa, se aiheuttaa jonkin verran aina haasteita. 

Nanan kanssa ollaan tokon puolella paneuduttu nyt enemmän jääviin ja kaukokäskyihin. Sivuilletuloissa olen nyt pyrkinyt olemaan todella tarkka, etten hyväksy yhtään "sinne päin" asentoa. Tässä olen selvästi ajoittain ollut itse liian löysä, joka tietysti vaikuttaa siihen, ettei jokainen perusasento aina osu täydellisesti oikeaan. Olen niin keskittynyt treenaamaan muita juttuja, etten ole ollut tarpeeksi tarkka perusasennon kanssa. 

Nana tipahdi muutama viikko sitten agilitytreenissä puomilta. Pelästyin todella! Onneksi ei alkanut ontua. Pieni jännitys puomiin jäi, mutta todella nopeasti voitti sen lopulta. Moni koira ei olisi sen ilmalennon jälkeen kyllä mennyt koko puomia enää ikinä. Hierojalla käytiin ja uudestan mennään noin 1,5 viikon päästä tsekkaamaan tilanne.

Nana on nyt tehnyt kaikkia muita esteitä paitsi A-estettä. Se saa nyt odottaa vielä jonkin aikaa. Esteharjoituttelussa olen pyrkinyt vahvistamaan sen itsenäistä tekemistä. Lelupalkka on nyt aina viimeisen esteen takana maassa ja tämä tuntuu toimivan. Namipalkkaa käytän aika harkitusti, mutta se sopii tiettyihin juttuihin.  Ensi viikolla aloitetaankin Nanan kanssa kerran kuussa kokoontuvassa valmennusryhmässä, jota odotan kyllä mielenkiinolla.


Alla vielä Stellan kisavideo.


Stella, Jankk 18.1.2014



Stellan vitosen rata Jankkin kisoista 18.11.2014


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Petteri Huotarin ja Timo Liuhdon koulutuksissa

Antoisa viikonloppu takana! Päästiin sekä Stellan että Nanan kanssa tänä viikonloppuna erittäin mielenkiintoisiin agilitykoulutuksiin. 

Nanan treeni

Nana oli lauantaina Petteri Huotarin koulutuksessa. Odotin mielenkiinnolla tätä, onhan kyseessä menestynyt pitkän linjan agilityharrastaja. Nanan kanssa lähdettiin tekemään ensin kuuden esteen pätkää. Nana lähti tekemään kaarta yhden hypyn takaa kiertäen sen, tyypillinen haaste näiden nuorten paimenien kanssa aina välillä. Pete antoi hyvää palautetta ja kertoi hyvin konkreettisesti millaisen ohjausvirheen tässä tein ja miten se korjataan. Tiedän nyt millä tavalla käytän rintakehää/olkapäätä niin, ettei tällaista ongelmaa tule. 

Katsottiin vähän Nanan irtoamista kolme esteen hyppysarjalla, jota oli sijoitettu hieman kaartaen. Tavallisella meikäläisen ohjauksessa tuntui heti, ettei Nana mennyt ihan täysiä. Otettiin turha käsillä säätäminen pois, annettiin koiran edetä ja Pete kehoitti ottamaan oman katseeni suunnan kohti viimeistä estettä jo lähdössä. Sinnehän se irtosi ilman minkäänlaista kädellä työntämistä kun tiesi, että on lupa mennä! Ei tarvinnut ekaa paria hyppyä ajatella kun koiralla oli eteneminen jo tiedossa. Hienoa huomata, että pelkällä katseella on noin suuri merkitys. Heelereiden kanssa tällaista en ole niin selkeästi havainnut. 

Seuraavassa setissä katsottiin vähän lisää etenemistä ja hyppytekniikkaa. Putken kautta kolme esteen hyppysuora. Viime aikoina Nanalle on usein heitetty radan lopussa lelupalkka. Tehtiin nyt ensimmäisellä kerralla samaan tapaan eli kouluttaja heitti lelun. Pete sanoi heti, että nyt jossain mättää. Nana suoritti esteet, mutta hyppytekniikka oli pompottava ja tehoton. Keskittyminen meni osaksi kyylämiseksi missä kouluttaja ja mistä palkka lentää.Tehtiin sitten niin, että jätettiin kuollut saalispalkka loppuun ja kouluttaja meni hieman kauemmaksi. Nana teki heti paremmalla tekniikalla hypyt ja "syöksyi" palkalle. Ajattelinkin, että nyt jatkossa palkataan näin mahdollisimman paljon. 

Katsottiin myös miten Nana osaa koota itsensä hypylle valssikäännöksessä. Pete antoi palautetta, että ainakin näillä hyppykorkeuksilla näyttää todella hyvältä. Kääntyminen näytti kyllä omaankin silmään yllättävän hyvältä! Saattaa tietysti olla, että tilanne on eri maxikorkeuksilla, mutta pohja on Petterin mukaan hyvä. Hän antoi myös ohjeita miten kokoamista voi opettaa, jos tuntuu, että ongelmia ilmenee myöhemmin. Minikoiran kanssa tätä ei ole tarvinnut niin miettiä, joten hyvää palautetta meille.  Petteri kehaisi vielä loppuun, että Nanan kanssa on tehty hyvää pohjatyötä. 

Stellan treeni

Stella oli tänään Timo Liuhdon koulutuksessa. Liuhdoin koulutus oli Tamskin valkkuryhmäläisille järjestetty erikoiskoulutus. Radalla oli monia teknisiä haasteita meille ja teki erittäin hyvää, vaikka ei ihan kaikkea ehdittykään kokeilla. Okseri oli radalla useita kertoja, mikä oli kyllä hyvä. Stella on aina välillä mennyt okserin läpi, jos itse hätiköin yhtään ohjauksissa. Tämä sitten aiheuttaa itselle vähän epävarmuutta kun mietin millä ohjauksella varmistan, että pääsee yli. Rata alkoi niin, että Timo pisti meidät heti tekemään ihmisnuolen toisella esteellä eli okserilla. Olin ihan varma, että pieleen menee! Miten saan tuon pikkuisen maastonakin ajoittamaan ponnistuspaikan oikein? Suureksi ilokseni tämä ohjaushan saatiin toimimaan kunhan vaan itse maltoin. Stella osasi parin toiston jälkeen ponnistaa oikeassa paikassa ja lähteä kääntymään ohjauksen mukana todella hyvin. Tästä tuli kyllä hyvä fiilis, varsikin siinä, miten kääntyi laskeutumispaikkaan.

Okseria otettiin toisessa kohdassa niin, että piti tehdä tiukka kääntyminen muurille. Ohjaus okserille vekkaamalla toimi todella hyvin! Timo kehui, että Stella haki tosi hienosti laskeutusmipaikan ja osasi kääntää itseään. Tuli kyllä varmuutta siihen, että voin okserillakin tehdä eri ohjauksia ilman mitään sen ihmeellisempiä "jännittämisiä" pääsekö yli vai ei. Kyllä Stella suoralla osaa hypätä okserin ihan hyvin, mutta nimenomaan tuo kääntyminen on ollut meillä ongelma.

Harjoittelimme hieman kauemmin tekniikkaa ohjauksessa valssi-pakkovalssi-jaakotus-vippaus. Kaikki piti tehdä peräjälkeen ja meinas mennä omatkin askelmerkit ihan sekaisin. Mulla on paha taipumus lähtee tekemään välillä ylimääräistä peruuttamista ja puolivalssia kunnon valssin sijaan. Pakkovalssi-jaakotuksessa meinasin karata itse liikkumaan koiran mukana, mutta paremminhan se taas kerran sujui kun itse vaan malttoi. Oli kiva harjoitella vippausta. Se ohjaus ei ole kuulunut aiemmin repertuaariimme, mutta uskoisin sen toimivan hyvin Stellan tapaisella koiralla. Täytyy treenata tätä lisää!

Kepeille ohjauksissa törmäsin taas tuttuun ongelmaan: oma sijoittuminen ennen ekaa keppiväliä avokulmassa. Timo havainnollisti hyvin, mihin mun kannattaa noissa kohtaa ottaa huomioon. 

Timolla on valtavasti teknistä osaamista ja oli kyllä hienoa olla hänen koulutuksessaan.  Vielä kun oppisi itsekin kaikki niksit. :) 

Viime talvena oli näin lumista! Heelerit jäällä.


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Iloista uutta vuotta!

Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä. Sanni on luonnetestissäkin todettu laukausvarmaksi, eikä kovat ääneet ole olleet sille koskaan mikään juttu. Stella taas jotenkin välillä jää kuuntelemaan, muttei oikeastaan välitä sen kummempaa. Nanalla olikin nyt ensimmäinen uusi vuosi ja vähän mietittiin miten se menee. Arjessa ei oltu aiemmin havaittu minkäänlaista ääniherkkyyttä, mutta onhan rakettien melu kuitenkin eri asia. Nana loikoili ja puuhaili itsekseen, eikä edes tuntunut huomaavan metakkaa. Hieno homma! 

Tulevan vuoden tavoitteita


Ensi vuodelle toivon ensisijaisesti terveyttä meidän koko laumalle. Sanni täyttää ensi vuonna jo yhdeksän ja tähän mennessä terveys on ollut hyvällä mallilla. Ikä on kuitenkin alkanut näkyä ainakin mukavuudenhalun lisääntymisenä ja rauhoittumisena. 


Stellan kanssa vuosi sitten asettamani tavoite eli toinen agisertti täyttyi vuonna 2013. Tämän vuoden tavoite onkin se AVA. SM-nollatkin toivon mukaan saamme täyteen. Juoksut ovat takana, joten nyt laitetaan kisailmoja vaan menemään. 

Vuosi sitten haaveilin bordercolliesta. Nana kotiutuikin meille huhtikuussa. Nanassa tykkään etenkin sen avoimuudesta ja toimintakyvystä. Lisäksi se on tasapainoinen, ei hötkyile tai piippaile ja omaa erinomaisen moottorin. Se tekee töitä aina täysillä. Nana ainoa miinus on sen taipumus suhtautua välillä dominoivasti toisiin koiriin. Se ei siis rähjää epävarmuudesta, mutta käyttää herkästi painostavaa silmää tai saattaa olla napakkana, jos peppua tullaan yhtäkkiä haistelemaan. Tässä on meillä työnsarkaa. Tosin nämä asiat saattavat liittyä myös tulevaan juoksuun, aika näyttää. Treeneissä se välinpitämättömästi muihin  koiriin, eikä ole kiinnostunut niistä, koska se on silloin töissä. :)

Laitetaan loppuun vielä pieni pätkä Nanan keppitreeneistä. Tällä kertaa tehtiin aika suorasta kulmasta kaikki lähestymiset ja vähensimme verkkojen määrää koko ajan. 

 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Lotta Vuorelan agilitykoulutuksessa

Osallistuimme Nanan ja Stellan kanssa Tamskin järkkäämään Lotta Vuorelan koulutukseen. Jäi todella hyvä mieli molempien koirien treenin jälkeen!

Ennen omaa vuoroa seurailin muiden rataharjoituksia. Lotta huomautti parillekin ohjaajalle pikkukoiramaneereista. Tiesin siinä vaiheessa, että tämä koulutus tekee meille varmasti hyvää, koska olen joutunut omalla kohdalleni pohtimaan tätä ongelmaa. Nanan kanssa mun todellakin täytyy ajatella melkein koko agility ihan uudestaan ja päästävä irti pikkukoiran ohjaustyylistä. Lotta antoi kuitenkin mulle omalla treenivuorolla sellaista palautetta, ettei ainakaan tämän perusteella ole mitään kovin pahoja maneereita. Lohduttavaa tietää, että tilanne voisi olla hankalampikin! :D Tuntuu myös, että jotain oleellista onnistuin hahmottamaan itse myös siinä, miten vien hommaa eteenpäin.

Stellan kanssa syksy on ollut agin kanssa haasteellista aikaa ja ollaan painittu mm. vireongelmien kanssa. Juoksu alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää, joten tämäkin tasoittaa meidän maastonakkia oleellisesti. Tänään Stella keskittyi ja kuunteli oikeastaan jopa aika kiltisti! Se turha kuumeneminen oli poissa ja oli niin mahtavaa tehdä sen kanssa yhdessä töitä. Kellotettiin erilaisia ohjausvaihtoehtoja ja vaikka vetäminen tuntuu monesti helpolta vaihtoehdolta, niin tällä kertaa yksikin pätkä oli selkeästi nopeampi yhdellä ylimääräisellä valssilla. En ole kovin hyvä tekemään liikkuvia valsseja, joten valitsen usein muunlaisen ohjauskuvion. Monesti tuntuu, että valssi voi olla muutenkin hidas valinta Stellan kanssa, ehkä pelkään sen hidastavan liikaa. Nyt täytyy kuitenkin heittää se ajatus kaakkoon ja yrittää tehdä näitä ohjauksia useammin. Takaaleikkaukset toimivat meillä tänään tosi hyvin ja varioitiinkin niitä useammassa kohdassa. Jotenkin oli tosi hyvä fiilis koko ajan radalla, puuttui se rasittava takkuaminen, joka meillä on ollut viime aikoina ongelmana. Nyt meidän tekemisessä oli vihdoinkin sitä meininkiä, jota on haettu koko syksy. Toivottavasti saatais pidettyä tämä fiilis.

Nanan kanssa otimme pätkiä, jossa sain miettiä omia ja koiran linjoja. Tämä teki erittäin hyvää! Olen huomannut, että mun täytyy olla tarkkana siinä, että annan Nanalle tilaa tehdä. Sellainen pieni nyhjääminen ei vaan toimi. Puhuttiin Lotan kanssa siitäkin, että Nanan ikäisen koiran kanssa kannattaa nyt keskittyä oikean fiilikseen, irtoamisen harjoitteluun ja perusohjauksiin. Lotta suositteli etenkin, ettei liian teknisiä juttuja kannata vielä tehdä tässä vaiheessa, koska se voi myöhemmin viedä koirasta vauhtia pois. Olen itsekin ajatellut sitä, että haluan vahvistaa Nanan etenemistä ja estehakuisuutta. Onhan näitä juttuja tehty, mutta tarvitsisi tehdä vaan vielä enemmän. Nanan ratatreeniin kuului takaaleikkauksia, vetoja ja valsseja. Keskityin Nanan kanssa näissä harjoituksissa myös oman ohjausrytmini löytymiseen ja kyllähän se sieltä alkoi löytyä! Maltti on valttia tässäkin asiassa.